Tilitys vuodesta 2004

1. Mitä semmosta teit v. 2004, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
- Muutin pois kotoa, pääsin ylioppilaaksi

2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia tälle vuodelle?
- En muista teinkö viime uutena vuotena lupauksia. Perinteinen "liikun enemmmän"-lupaus kuitenkin on tehty nyt.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2004?
- Ei

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei onneksi

5. Missä maissa kävit?
- Iso-Britanniassa

6. Mitä sellasta haluaisit v 2005 jota et saanut/kokenut 2004?
- Opiskelupaikan yliopistosta ja imurin

7. Mitkä päivämäärät v 2004 jää mieleen ja miksi?
- 29.5. yo-juhlat ja 26.12. todennäköisesti muistetaan myös pitkään

8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
- Askel eteenpäin elämässä muuton ja "oman" alani opiskelun aloittaminen omatoimisesti.

9. Entä suurin epäonnistuminen?
- Aikaisemmin olisin ehkä vastannut tähän, että pääsykoe, mutta ei se nyt NIIN pieleen mennyt, eikä mulla nyt NIIN kiire ole päästä opiskelemaan ja valmistua. Ei ollut mitään suurinta epäonnistumista.

10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
- En mistään maininnan arvoisesta

11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
- Piilolinssit ja kivat hameet

12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
- Monien ystävien, uusien ja vanhojen. Plus tietysti vanhempien.

13. Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
- Joidenkin uusien tuttavuuksien, mutta en niitä nyt niin kovin vakavasti ota.

14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
- Vaatteisiin ja ruokiin (perusruokaostoksiin JA ulkona syömisiin)

15. Mistä olit tosi innoissasi?
- Koulusta, ja innostus ei vieläkään ole laskenut!

16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2004?
- En oikein osaa ikinä yhdistää lauluja vuosilukuihin.. Ehkä Dragostea Din Tei, vaikken siitä edes pidä.

17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, ootko nyt
a) onnellisempi tai surullisempi?
- Ehdottomasti onnellisempi!

b) lihavampi/laihempi?
- Ei silmillä havaittavaa muutosta

c) rikkaampi/köyhempi?
-Rikkaampi

18. Mitä toivot, että oisit tehnyt enemmän v 2004?
- Tein aika paljon kaikkea, sain aika paljon aikaan. En jättänyt mitään tekemättä mitä ei voisi tehdä vuonna 2005.

19. Entä vähemmän?
- Vähemmän tyhmiä juttuja :)

20. Miten vietät/vietit joulun?
- Meillä kotona sukulaisten kanssa

21. Rakastuitko v.2004?
- Läheltä liippaa

22. Montako yhden illan juttua sulla oli v. 2004?
- En halua muistella/laskea (ei siksi että niitä olisi kovin monta, vaan siksi ettei niitä vähiäkään halua muistella)

23. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
- Paratiisihotelli!, Alias, Frendit, Sinkkuelämää

24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
- En nyt välttämättä VIHAA ketään, ehkä halveksua on parempi sana, halveksun joitain joita en vuosi sitten halveksinut.

25. Paras lukemasi kirja v. 2004?
- Tjaa. Ehkä joku Anna-Leena Härkösen kirja, luin niitä aika monta, tai sitten Linnunradan käsikirja liftareille.

26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
- No ohhoh. Niitä on monia, ja jatkuvasti löytyy uutta. Sondre Lerche, Lemonatorin uudelleenlöytäminen, en osaa sanoa!

27. Mitä halusit ja sait?
- Halusin opiskelemaan enkä töihin, ja pääsin opiskelemaan (tosin opiskelupaikka on rahalla saatu mutta whatever :) )

28. Mitä halusit, mutta et saanut?
- Opiskelupaikan yliopistosta

29. Suosikkielokuvasi v. 2004?
- Kill Billit, Lost in Translation, Eternal Sunshine of the Spotless Mind

30. Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljon täytit?
- Täytin 19, sinä päivänä oli penkkarit ja seuraavana päivänä abiristeily, että ihan mukava tapa oli juhlia synttäreitä, vaikka se täyttäminen jäi vähän sivuseikaksi kaiken penkkaritouhun keskellä!

31. Mikä yksi asia ois tehnyt vuodesta 2004 paremman?
- Hyökyaaltojen puuttuminen

32. Kuinka kuvailisit v. 2004 omaa "muotiasi"?
- Liikaa mustaa, tarpeeksi kivoja hameita

33. Mikä piti sinut järjissäsi?
- "Vanhat" ystävät

34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Tanja Karpelasta

35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
- Noh, Usan presidentinvaalit ehkä, mutta ei siitäkään jaksanut kauheasti ressata. Minkäs sille voi.

36. Ketä kaipasit?
- Pappaa

37. Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
- Kalle sekä mukava uus koulukaveri

38. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v, 2004?
- Itsekkyydelle on löydettävä rajat

Joko kohta ollaan aikuisia?

Olen vasta 19, ja silti päässyt seuramaan mitä mahdottomimpia ihmissuhdekiemuroita. Yleisin syy kiemuroiden syntymiseen on kolmiodraama, jossa kolmioon kuuluu yksi seurusteleva pari ja toisen seurustelevan osapuolen (sinkku- ja erittäin usein naispuolinen)ystävä.

Seurusteleva pari seurustelee onnellisesti, eikä mene kauaakaan kun ystävä(t) alkavat syyttelemään seurustelijoita ystäviensä unohtamisesta. Seurustelevat osapuolet ovat aina syyllisiä kaikkeen. Ensin mutistaan hiljaa parin selkien takana, sitten pikkuhiljaa innostutaan enemmän ja enemmän. Mustamaalataan ystävän poikaystävää dominoivaksi ja kaiken pahan aluksi ja lopuksi. "Kyllä se mun ystävä olis mun kanssa, mut kun sen poikaystävä kieltää!!".

Toivon hartaasti, että tällaiset tapaukset kuuluvat vain nuoruuteen, ja niistä pääsee pian eroon. Näkemykseni on, että tällaiset kiemurat syntyvät lähinnä "asennevammojen" seurauksena. Kaikesta selviää, kun osaa asennoitua oikein, ei vaadi toiselta liikaa eikä myöskään lupaa toiselle liikaa.

I love you honeybunny

Aina jankataan siitä, vaikuttavatko tv:ssa ja elokuvissa nähty väkivalta nuorten / ihmisten käyttäytymiseen. Siitä en tiedä, mutta muuten tv:sta ja leffoista tulee imettyä vaikutteita ja käyttäytymismalleja. Aina siellä on jotain mitä on pakko kokeilla itse.

Käyttäytymismallien lisäksi tv-ohjelmista ja leffoista irtoaa aina ns. lentäviä lauseita. Kummeli on ehkä paras esimerkki tästä.

Pulp Fictionista jäi mieleen se, kun Uma Thurman tilaa hampurilaisen kanssa pirtelön. Pirtelön? Hampurilaisen kanssa? Noh, pitihän sitä kokeilla. Pikaruokamyymälän myyjä ei ollut ilmeisesti nähnyt Pulp Fictionia (tai ainakaan hänelle ei ollut jäänyt siitä sama kohtaus mieleen), koska tarvitsi vahvistuksen: "siis... juustohampurilainen ja... pirtelö?"

Pidän juustohampurilaisista, pidän pirtelöistä, mutten kokeile niitä yhdistettynä samaan ateriaan enää ikinä. Mieluummin tylsä ja tavis kuin pahoinvoiva.

Viattoman tilitystä

Kun olin pienempi, toisista pahaa puhuminen kostautui aina. Toisinaan uskouduin väärille ihmisille (ihmisille, jotka kertoivat kaiken aina eteenpäin), mutta useimmiten vaan onnistuin ajoittamaan puhumiseni niin, että itse arvostelun kohde vahingossa kuuli. Sen takia en ollutkaan kovin pidetty. Nykyään olen oppinut puhumaan vain "oikeille" ihmisille, mutta silti aina välillä joku onnistuu kävelemään juuri oikealla hetkellä ohi, ja kuulee kaiken itse.

Kaikki puhuvat pahaa kavereistaan, ihan varmasti joskus. Kenelläkään ei voi olla niin pitkä pinna, ettei ikinä löytäisi/huomioisi kaverinsa vikoja, ja silloin tällöin ärsyyntyisi niihin (asia on tietysti eri sellaisten kavereiden kanssa, joita ei nää usein). Miksi ihmiset sitten vetävät herneet niin pahasti nenäänsä joka kerta, kun kuulevat minun arvostelleen heitä? Eivätkö he itse muka ikinä arvostele minua? Käsittämätön ajatuskulku: "Minä saan arvostella muita, mutta muut eivät minua!"

Ehkä tuosta ajatuskulusta luovutaan iän myötä. Ehkä ei.

Mikä fiilis!

Juhannuksen iloisin yllätys oli, että huomasin löytäneeni alkoholin käytön oikeat rajat! Vaikka alkoholia oli pelissä aika runsaasti sekä perjantaina että lauantaina, muistan kummastakin illasta kaiken, mikä olisi jäänyt selvinpäinkin mieleen. Lisäksi yllättävän fiksuksi paljastui tarjoutuminen "kantajaksi", reppuuni oli unohtunut muilta kaikenlaista kivaa tavaraa. En aio palauttaa.

Olen ollut niin iloinen tästä morkkiksettomasta maanantaista, että nostatin Visa Electronini nostorajaa ja lähdin aleshoppaamaan. Hyvä minä!

Miksi isät eivät tarvitse ohjekirjoja?

Muistan, miten pienempänä isän omatoimisuus oli yksi niistä monista syistä ihailla omaa isäänsä. Ei isi tarvii ohjekirjaa, isi osaa muutenkin! En osannut selittää miksi, mutta ei tarvinnutkaan. Riitti, että kerta toisensa jälkeen isä sai kaiken uuden toimimaan, suoritti monenlaista remonttia talossamme ja osasi korjata kaiken.

Sitten kasvoin isommaksi. Niin isoksi, että aloin käyttää niitä tavaroita, joita isä oli ilman ohjekirjaa ottanut käyttöön, asentanut ja myöhemmin korjaillut mahdollisia vikoja. Puhdas ihailu alkoi muuttua epäilyiksi. Miksi kylmiömme valokatkaisin toimii päinvastaisesti kuin kaikki muut talomme valokatkaisimet? Miksi parvekkeen oven sulkemiseen täytyy aina kutsua isä apuun, koska vain isä osaa "tekniikan"? Eihän kaverini luona parvekkeen oven sulkemiseen tarvita "tekniikka", miksi ei? Kaikkein hämärimmältä vaikuttaa se valokatkaisin, jota painamalla saa kaikki talon televisiot näyttämään lumisadetta. Epäilykset taas vaihtuivat suruksi, kun tietokoneesta oli korjauksen jälkeen kadonnut kaikki valokuvatiedostot.

En silti ole huomauttunatu isälle koskaan näistä epäilyksistäni. Enkä ole puhunut, miten kovasti minua harmittaa kaikkien vuosina 2000-2003 ottamieni valokuvien katoaminen. Nykyään yritän kuitenkin osallistua uusien laitteiden asennuksiin parhaani mukaan, ohjekirjan kanssa. Varmuuden vuoksi.

Kuka opettaa vois

Miksei koulussa opeteta niitä oikeita asioita?

Mokasin kevättyöni työsopimuksen, kun se oli ensimmäinen ei-suhteilla hankittu työpaikka, enkä osannut pitää puoliani. Menetin pari sataa euroa palkkaepäselvyyksien vuoksi. Tähän mennessä työnantajani ovat olleet tuttujani, joten mitään hämminkiä ei ole tullut vaikken olekaan tiennyt yhtään mitään työsopimuksen tekemisestä.

Ostatin itselleni huonon auton. Mistä minä voin tietää, mikä on kertyneiden kilometrien ja auton iän välinen sopiva suhde? Mistä minä voin tietää, mikä kilometrimäärä on liian suuri?

Mitä kaikkea tulee ottaa huomioon kun hankkii vuokra-asuntoa? Mikä on sopiva vuokra, mitä kaikkea tulisi vaatia tuohon vuokraan sisältyväksi?

Mutta ei se mitään. Osaan silti derivoida ja integroida, epäsäännöllisiä verbejä kolmesta eri kielestä, ja muistan monenlaisia tärkeitä vuosilukuja. Ei mitään hätää.